Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. Tiedän sen, koska vanhempani katsovat minua taas kuin mielenvikaista. Naapurini sen sijaan tuomitsevat luuseriksi. Mies parhaassa iässä ja keskellä päivää kotona. Kaverini eivät ylläty ja osittain jopa innostuvat. “Rohkea veto!”, he toteavat. Reaktiot johtuvat siitä, että lokakuun lopussa hyvästelin päivätyöni. Viimeiset kaksi kuukautta olen yrittänyt ymmärtää miksi.

Suurimmaksi osaksi olen innostunut, mutta joukkoon mahtuu myös mitallinen masennusta. Innostuminen on yksi voimakkaimmista tunteista ja kun siihen lisätään ripaus rohkeutta, niin seurauksena on yleensä muutoksia. Muutokset ovat hyvää viihdettä, mutta kuten niin usein viihteellä vietetyn illan jälkeen voi seuraavana aamuna olla pää pipi.

Edellisen kerran olin vastaavassa tilanteessa maaliskuussa 2016. Silloin vietin viimeistä tavallista työpäivääni — tai niin ainakin kuvittelin.  Tuolla kertaa ei kestänyt montaa päivää, kun olin jo myynyt unelmani. Tulevaisuus näyttää, miten käy tällä kertaa. Toistaiseksi olen pitänyt pääni.

Olen monesti miettinyt, että luovuinko viimeksi omista unelmistani liian helpolla. Nyt tunne on korostunut entisestään, koska olen taas samassa tilanteessa. Ehkä olen vain eksyksissä ja kuljen ympyrää?

Pienen tuumaustauon jälkeen ymmärsin, että tilanne ei ole lähellekään sama, kuin missä olin viimeksi. Siinä on tuttuja elementtejä, mutta aika-avaruudessa olen täysin eri pisteessä. Historiaan ei voi vaikuttaa, mutta siitä voi oppia. Ennen kaikkea voin valita mitä teen jatkossa.

Miksi irtisanoin itseni?

Istuin yhtenä päivänä lounaalla kahden tuttavani kanssa. Kun he kysyivät, että miksi irtisanouduin, kerroin heille kadottaneeni merkityksen työstäni. En enää löytänyt vastausta kysymykseen miksi. Tuttavani katsoivat toisiaan ja totesivat lähes yhteen ääneen, että heille työllä ei koskaan ole ollut merkitystä. Silti he ilmaantuvat paikalle päivästä toiseen. Itse en samaan kykene kuin pakon alla.

Olisin halunnut entisestä urastani löytyvän mielenkiintoa pidemmäksi aikaa. Nyt tuntuu, että putosin kauas tuosta pyörästä. En enää kykene samaistumaan lainkaan “uraihmisiin”. Sivusta katsottuna koen, että heidät on aivopesty tekemään jotain täysin turhaa ja luonnotonta.

Toisaalta olen myös kateellinen, koska monet uraihmiset vaikuttavat stressiä lukuun ottamatta tyytyväisiltä valintaansa. Olisi erittäin kätevää löytää elämänpituinen mielenkiinto uraportaista ja pitää kiikarit tiukasti kiinni seuraavassa ylennyksessä.

Viihdyin Power-BI konsulttina paremmin kuin hyvin. Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden tehdä mielenkiintoista työtä. Yhdessä vaiheessa lähes kaikki ajatukseni pyörivät työn ympärillä, mutta loppua kohden into alkoi hiipumaan. En löytänyt enää yhteishenkeä tekemisestä ja tunsin itseni jopa normaalia enemmän ulkopuoliseksi. Merkityksen hiipuessa muutuin työympäristössä selvästi aikaisempaa kiukkuisemmaksi.

Toisaalta vapaa-aikana omiin projekteihin suunnatut päivät kuluivat pois aivan liian nopeasti. Tuntui, että intoa ja energiaa omiin projekteihin olisi selvästi enemmän kuin aikaa.

Negatiiviset tunteet päivätöissä ja toisaalta omien projektien tuoma ilo johtivat siihen, että päätin siirtyä 100 %:lle päivätyötauolle. Alustavasti olen suunnitellut tauon kestoksi puoli vuotta.

Mikä minä olen?

Päivätyön päättyessä aloin miettimään tarkemmin sitä, minkälainen minä olen. Ennemmin tai myöhemmin on taas aika palata töihin ja mitä paremmin tunnen itseni, sitä sopivamman työn pystyn itselleni löytämään. Edellisessä työssä pääsin tekemään monia erilaisia asioita ja ehdin kokeilemaan myös lyhennettyä työaikaa.

Teoriassa osa-aikaeläke olisi voinut sopia minulle. Viihdyin hyvin ensimmäiset kuukaudet, mutta käytännössä huomasin, että en pysty olemaan “vain töissä”. Oli iso ahaa elämys huomata, että minussa on tasan kaksi vaihdetta. Nämä ovat on ja off. Joko olen täysillä mukana tai sitten en lainkaan.

Jos minun pitäisi sanoa mikä on oma vahvuuteni, niin luultavasti se juonen päästä kiinni saaminen. Ymmärrän nopeasti mistä on kyse ja mikä on lopullinen tarkoitus, jotta osaan tuottaa sopivan ratkaisun käsillä olevaan haasteeseen.

Suurinta riemua koen uusien asioiden oppimisesta ja ongelmien ratkaisusta. Teknologia muuttuu nopeasti ja aina riittää uutta tutkittavaa. Näistä syistä koen IT-alan olevan itselleni sopiva paikka. Tiedon, taidon ja teknologian kehittymisen myötä mahdollisuudet kasvavat. Sen sijaan vahvasti yhteen kapeaan teknologian osa-alueeseen keskittyminen on liian rajoittavaa. Kaipaan teknologiaa, joka mahdollistaa erilaisten ja monipuolisempien ongelmien ratkaisun.

Asiakaspalvelu ei ole minun juttuni. Tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen ja normaalisti pystyn sietämään kaikkia. Kyse on kuitenkin juuri tästä, sietäminen on täysin eria asia kuin tekemisestä nauttiminen. Eikä kannata ymmärtää väärin. Moni asiakas jäänyt positiivisella tavalla mieleeni ja heitä jään kaipaamaan. Toisaalta joukkoon mahtuu myös yksi, josta olen enemmän kuin tyytyväinen päästessäni eroon.

Itseni lisäksi opin luonnollisesti paljon työtehtävään liittyviä asioita. En usko, että mikään on mennyt hukkaan, vaan kaikkea hyödynnän jatkossa muodossa tai toisessa.

Miksi en ole huolissani tulevaisuudesta

Jos kuulut samaan kategoriaan kuin vanhempani, saatat olla huolissasi tulevaisuudestani. Voin kertoa sinulle, että huolta ei tarvitse liiaksi kantaa. Toki muutos on aina jännittävä asia, mutta asiani ovat isossa kuvassa erittäin hyvin.

Kannattaa huomioida, että kyse ei ole rohkeudesta. Ei sinne päinkään. Lasken itseni enemmän pelkuripossuksi kuin rohkeaksi ritariksi. Kartan riskiä kuin ruttoa, mutta valmistautumalla voi pienentää pelkoja.

Ensimmäiseksi olen varautunut työttömyyteen aika monta vuotta. Eläkekassan pitäisi kestää yli 10 vuotta, jos en ansaitse senttiäkään. Riittoisuus on laskettu noin 1300 euron kuukausittaisella kulutuksella, mutta vähemmälläkin tulen toimeen.

Toiseksi eläkekassan lisäksi käteistä on tällä hetkellä sen verran, että pärjään mainiosti ensi kesän yli. Tämä on oikeastaan se potti, minkä varaan nyt heittäydyn. Jos käy niin, että tauko alkaa maistumaan puulta, uskon löytäväni töitä millä voin elättää itseni.

Plan B ja oljenkorret

Päätin jo aikoja sitten, että en enää tee töitä rahasta. Jos tekisin töitä vain rahasta, niin todennäköisesti minun kannattaisi alkaa palkkamurhaajaksi, huumekauppiaaksi tai pikavippien välittäjäksi. Vaihtoehtoja on onneksi muitakin.

Minulla on kaksi tutkintoa. Ensimmäinen on huonekalupuusepän tutkinto ja toinen liiketalouden. Myös ensimmäinen “oikea” työpaikkani oli puusepänverstaassa. Varmaan olen hieman ruosteessa, mutta uskoisin pystyväni tarvittaessa tekemään alan töitä. Tosin ala taitaa olla aika vaikeassa tilanteessa tällä hetkellä.

Jos varhaisin oljenkorteni pettää, niin luultavasti minulle löytyisi paikka jonkin yrityksen talousosastolta. Tällaista työtä tein ennen kuin siirryin konsultiksi. Konsulttina puolestaan pääsin näkemään usean kymmentä erilaista yritystä niin talouden kuin muistakin näkökulmista, joten kokemusta on kertynyt aikaan nähden runsaasti.

Jos kaikki taloushommat olisivat ulottumattomissani, niin voisin aina palata konsultiksi. Välit entiseen työnantajaani jäivät oikein hyviksi ja ymmärsin, että he mielellään ottaisivat minut takaisin. Läksiäisikseni sain suurin piirtein nämä sanat:

“P.Ohatta — Sä oot yksi niitä tyyppejä, jotka voivat tehdä ihan mitä vain. Harmi, että kumpikaan meistä ei osannut ihan täysin hyödyntää sitä potentiaalia täällä — ainakaan vielä.”

Edellisen työpaikkani lisäksi pari muuta yritystä, ovat olleet minuun yhteydessä lähiaikoina samantyyppisen työn tiimoilta. Hyvin suurella todennäköisyydellä olen tällä hetkellä Suomen ainoa työtön Power-BI konsultti, joten tekemistä löytyisi ainakin niin kauan kuin tuote on muodissa.

Jos konsultti oljenkorsi pettäisi, niin voisin siirtyä takaisin urheiluvalmennusten pariin. Tein valmennuksia toistakymmentä vuotta sivutoimisesti päätöiden ohella ja tekemistä varmasti löytyisi.

Ehkä itseluottamukseni on virheellistä, mutta on aika vaikea nähdä kaikkien oljenkorsien pettävän. Murehtimisen sijaan suuntaan omat ajatukseni siihen, mitä teen seuraavaksi.

Mitä seuraavaksi

En enää usko kovin vahvasti tavoitteisiin. Uskon enemmän hetkessä elämiseen ja siihen, että pitää pystyä tarttumaan tilaisuuksiin. Ilman tiukkoja tavoitteita on mahdoton epäonnistua. Hetkessä eläminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin helppo. En kaipaa helppoa, vaan kaipaan uusia haasteita.

Mietin erilaisia vaihtoehtoja jatkolle ja sille, miten pääsisin toteuttamaan itseäni. Talous on yhä tärkeä asia ja vähän aikaa paras vaihtoehto oli kirjan kirjoittaminen. Henkilökohtaisesta taloudenhallinnasta on kirjoitettu paljon, mutta kukaan ei voisi kirjoittaa täsmälleen samanlaista teosta kuin minä. Lisäksi pidän kirjoittamisesta ja varmasti opittavaa olisi paljon. Perus yhdys sanatkin tuntuvat välillä olevan haasteellisia. En kuitenkaan toistaiseksi löytänyt tarpeeksi eväitä kirjan kirjoittamiseen.

Vähitellen kirja kehittyi muotoon sovellus. Käytännössä henkilökohtaisen taloudenhallinnan sovellukseksi, koska olen kiinnostunut sekä tekniikasta että taloudesta. Aiheeseen liittyviä sovelluksiakin riittää jo entuudestaan lukemattomia. Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä omaani.

Ja enemmän kuin tavoitteesta tai määränpäästä, kyse on itsensä haastamisesta. Olen värkkäillyt kaikenlaista läppärilläni, mutta en koskaan ole oppinut oikeasti kehittämään sovelluksia. Ohjelmointi ei todellakaan ole helppoa. Ei ainakaan itselleni. Välillä edistyminen on ollut aikamoista pään seinään hakkaamista, mutta pienet onnistumiset saavat aikaan suuria riemunkiljahduksia. Mikään ei ole parempaa, kuin usean tunnin puurtamisen jälkeen keksit ratkaisun ja pääset eteenpäin.

Jos kyse olisi vain tavoitteesta tai sovelluksen valmiiksi saattamisesta, ostaisin työn ulkopuoliselta. Haluan kuitenkin oppia ja nauttia jokaisesta hetkestä matkalla. Itse tekemällä säilyy täysi vapaus määrätä kaikesta.

Tilanne on vähän sama kuin rahan antaminen henkilölle, joka ei rahataitoja hallitse. Hetken olisi hauskaa, mutta pian olisi onni hukassa. Sen sijaan, jos opetat toiselle rahataitoja, voi hän nauttia niiden hedelmistä lopun elämäänsä.

Ohjelmoinnin opiskelu on ensimmäinen askel, mutta en ole sulkenut pois ajatusta uudesta työpaikasta. Oletan, että paikkoja ei kasva puissa, vaikka välillä näkee todella nopeitakin esimerkkejä alan vaihdosta. Työpaikka voisi tukea omaa tavoitettani oppimisesta paremmin kuin hyvin. Toisaalta haaste voi tulla siinä, että meillä pitäisi olla muiltakin osin yhteisiä näkemyksiä.

Ei, ei ja vielä kerran ei

On yllättävän vaikea sanoa ei. Vaikka ylätasolla on päättänyt omasta ajankäytöstään, niin houkutuksia tulee aina. Joka päivä jonkun nurkan takana viehättävä seireeni iskee sinulle silmää ja toivoo, että astut harhaan.

Ensimmäinen koettelemus oli päivätöistä irtautuminen. Työpaikkani ei erityisemmin laittanut lopettamiselleni vastaan sen jälkeen, kun olin selittänyt syyt päätöksen taustalla. Sen sijaan asiakkaita oli vaikeampi saada uskomaan viesti. Moni toivoi, että jatkaisin heidän kanssaan.

Entiseltä työnantajaltani asiakkaiden vieminen olisi ollut täysin järjetöntä, koska halutessani olisin heiltä saanut kyllä niin paljon töitä kuin vain olisin halunnut tehdä. Sen sijaan alihankinnalla vanhalle työpaikalleni tai jollekin muulle jouduin kyllä leikittelemään.

Jos kuvitellaan, että olisin myynyt omaa työtäni 80 – 100 euron tunti hinnalla, olisin voinut rahoittaa seuraavan vuoden elämästäni noin 20 päivän työllä. Samalla logiikalla ja kaikki realiteetit unohtaen ei yli 100K vuotuinen liikevaihto olisi kovin kaukaa haettua. Tällä kertaa ahneus ei vienyt voittoa ja myös muihin tunteisiin vetoamiset onnistuin vaimentamaan.

Muita houkutuksia ovat olleet kutsu Rahamaniaan, haastattelupyyntöjä muutamiin lehtijuttuihin, laiskottelu, Netflix ja kissavideot. Lasken myös blogin kirjoittamisen toiminnaksi, joka on ristiriidassa valintani kanssa. Tämä selittää sen, miksi artikkeleita on ilmestynyt vieläkin vähemmän.

Uskon siihen, että jos haluaa saada jotain aikaiseksi, pitää kaikelle muulle sanoa ei.

Liian *täytä suosikkiadjektiivillasi*

Aikakurin lisäksi toinen suuri haaste on ollut oman mielen kanssa kamppailu. En ole vielä ikivanha, mutta reilusta kolmekymppisestä ukosta ei oikein voi enää puhua nuorenakaan. Varsinkin omassa mielikuvituksessani olen ollut liian vanha jo pitkään.

Sama toimii myös näillä:

  • Liian hidas
  • Liian tyhmä
  • Liian huono
  • Liian kokematon
  • Liian vilkas
  • Liian kiireinen
  • Liian pelkuri

Meillä jokaisella on se oma lempi tekosyy, jonka varjolla voi jättää asioita tekemättä. Oli kyse sitten opiskelun aloittamisesta, urheilusta tai vaikka uuden työpaikan hakemisesta. Haaste on siinä, että moinen ajatus on itsensä toteuttava ennuste.

Aluksi sain itseni usein kiinni negatiivisista ajatuksista. Joka kerta pyrin löytämään vaihtoisia tulkintoja ja muita näkökantoja. Ensimmäiset keskustelut itseni kanssa kestivät pidempään, mutta lopulta päädyin lyhennettyyn versioon: “Nyt P.Ohatta turpa kiinni. Teet vain joka päivä töitä ja katsotaan sitten puolen vuoden päästä onko edistystä tapahtunut vai ei”.

Systeemi on toiminut melko hyvin ja ohjelmointiin käytettyjä tunteja kertyy lähes päivittäin. Vapaata olen pyrkinyt pitämään sopivassa suhteessa, että en heti polta itseäni loppuun.

Suurin takaisku on ollut ehkä se, kun hain työkkärin kautta ohjelmointikurssille. Yksi osa hakuprosessia oli palikkatestin tekeminen. Hieman kärjistäen olin sen mukaan hidas, mutta tyhmä.

Täytyy tunnustaa, että mieli oli aika maassa pari päivää. Olin juuri päässyt omista päänsisäisistä peikoistani yli ja sitten vielä ulkopuolinenkin taho kertoo minulle, että ehkä olisi syytä harkita jotain muuta. Hyvä, että en enää ole antanut juurikaan painoarvoa muiden sanoille.

Onneksi käytäntö on tähän mennessä osoittanut täysin päinvastaisia tuloksia kuin mitä sain testistä. Toistaiseksi olen pärjännyt paremmin kuin hyvin enkä näe mitään syytä miksi tällä kertaa olisi toisin.

Päätin jatkaa suunnitelmani toteuttamista ja vähitellen palikkatestin tulos muuttui haasteeksi. Haluan näyttää, että pystyn tähän testituloksista riippumatta. Jos luovuttaisin ilman kunnollista yritystä ja keskittyisin vain tekosyihin, voisin yhtä hyvin viedä itseni ladon taakse ja päästä päiviltä.

Kiittämätön kakara

Olen saanut sulatella suunnitelmaa ja uudenlaista arkeani nyt pari kuukautta. En ole vieläkään täysin varma, että olenko muuttunut ajattelevasta olennosta apinaksi. Tai ehkä koira on parempi esimerkki.

Koira elää täysillä hetkessä. Se ei sure mennyttä eikä suunnittelee tulevaa. Se osaa nauttia elämästä tässä ja nyt. Toisaalta myös kiittämättömät kakarat haluavat kaiken tässä ja nyt. Tosin kiittämätön kakara on ehkä enemmän harhainen kuin taitava elämään hetkessä.

En tiedä olenko muuttunut kiittämättömäksi kakaraksi vai osaanko nyt nauttia hetkestä enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta haluan tehdä tiettyjä asioita heti, jotta saan palkinnon tässä ja nyt. Toisaalta olen valmis tekemään töitä pidemmän aikajänteen hyvinvoinnin eteen enkä odota, että saisin mitään ilmaiseksi. Prosessi toimii, kun vain laitan työtunnit sisään.

Ehkä todellisuus selviää vasta reilusti jälkikäteen.

Lopuksi

Ymmärrän, että työelämän kanssa ei pitäisi leikkiä. Useilla ihmisillä on elanto kiinni päivätyössä ja pienikin epävarmuus siinä voi tuoda ison mielipahan. Toiset joutuvat hakemaan töitä pitkään ja silti mistään ei tunnu löytyvän edes sitä yhtä mahdollisuutta.

Olen pahoillani, jos työtilanteesi ei ole optimaalinen ja koet omat tekemiseni kiittämättömän kakaran keinotteluna. Tiedän, että kyse on ensimmäisen maailman ongelmista, mutta toisaalta myös mahdollisuuksista. Ja olen erittäin kiitollinen saadessani olla asemassa, jossa minulta ei puutu mitään ja voin tehdä haluamiani valintoja.

Uskon, että mitä enemmän taitoja oppii ja osaa, sitä suurempi vapaus on mahdollista saavuttaa. Ainoa tapa oppia on kokeilla ja vähitellen testien kautta löytyy niitä asioita, jotka toimivat itselle.

Jos “rohkeita” valintoja pystyy tekemään hidas, mutta tyhmä, niin silloin siihen pystyy kuka tahansa. Ehkäpä tästä ajatuksesta löytyy punainen lanka myös sinun tulevalle vuodellesi?

p.s. jos termit JavaScript, Node.js, React tai tietokannat (yms.) liippaavat läheltä omaa tonttiasi (tai pystyt perustelemaan muun lähestymisen) ja olet innostunut jakamaan tietojasi ihan puhtaasta auttamisen ilosta tai sitten kohtuullisella korvauksella, niin laita viestiä ja katsotaan saadaanko yhteistyötä aikaiseksi.

Kommentointi ei ole valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. Kirjoitan satunnaisesti ja paras tapa pysyä kartalla uusista artikkeleista on sisäpiiri. Saatavilla myös  Twitter, Facebook ja feed.