Määräaikainen työsuhteeni alkaa olemaan loppusuoralla. Suunnitelmissa oli odotella vielä hetki ja alkaa sitten kartoittamaan mahdollisia muita vaihtoehtoja. Nykyisessä työpaikassa oltiin kuitenkin liikkeellä ripeämmällä aikataululla. Positiivista on se, että minulle tarjottiin jo nyt jatkoa. Negatiivista se, että palkasta ei pystyisi neuvottelemaan. Määräaikaisen sijaan uusi pesti olisi vakituinen. Vastaus pitäisi antaa pikaisesti.

Haluan tehdä asiat joka päivä paremmin kuin aikaisemmin. Se on oleellinen osa stressitöntä prosessiani. Oletan, että saavutetun kehityksen pitäisi näkyä myös palkassa, joten uusi tarjous oli aikamoinen pettymys. Tiedän, että olen tehnyt työni hyvin tai jopa todella hyvin. Työnantajani tietää sen myös, tuskin muuten haluaisivat minut osaksi vakiokalustoa ja vielä suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Nykyinen sopimus päättyy helmikuun lopussa ja varmasti työnantajallani on tiedossa myös se, että näin aikaisessa vaiheessa minulla tuskin olisi muita avoimia vaihtoehtoja.

Pitäisikö suostua tarjoukseen?

Moni varmasti ajattelee, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitäisi olla tyytyväinen siihen, että ylipäänsä tarjotaan vakituista paikkaa. Itse en näe  mitään lisäarvoa vakituisesta työsuhteesta. Ehkä tästä olisi apua ruinattaessa rahaa pankista, mutta siinä kaikki. Vastaukseni oli siis melko selvä.

En voinut millään suostua tarjoukseen, jossa palkka pysyisi samana. Tuohon suostuminen olisi tarkoittanut sitä, että en vuodessa ole kehittynyt lainkaan ja taantuminen olisi ollut taattu. Siltä se ainakin olisi tuntunut. Yleensä palkassa on aina neuvottelunvaraa ja tietenkin yritin kysyä siitä useamman kerran, mutta vastaus oli aina tiukka ei. Lopulta kirjoitin pomolleni sähköpostin, jossa kieltäydyin ottamasta paikkaa vastaan. Kiitin tarjouksesta ja kerroin avoimesti, että mieluummin pakkaan reppuni ja lähden tutkimaan maailmaa.

Jo jonkin aikaa mieleni on tehnyt lähteä hieman pidemmäksi ajaksi reissuun ja katsoa minkälaiset tuulet maailmalla puhaltavat. Oletan asuntotilanteeni ratkeavan ennen helmikuuta, joten työ jäisi ainoaksi minua sitovaksi asiaksi. Nyt kun työkin tarjoaa sopivan tilaisuuden, on aika ottaa taukoa ja nauttia muusta elämästä Aviciin – The Nights tyyliin. Sen tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt ja se on oikeastaan koko jutun juoni. Matkustaa ilman aikataulua ja määränpäätä. Koska tarkempia suunnitelmia ei ole, niin en vielä tiedä mitä tämä tarkoittaa säästämisen ja sijoittamisen kannalta. Taukoa on luvassa, kesto vain on vielä määrittelemätön.

 

Kommentointi ei ole valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. Kirjoitan satunnaisesti ja paras tapa pysyä kartalla uusista artikkeleista on sisäpiiri. Saatavilla myös  Twitter, Facebook ja feed.