Itsestään selvää, mutta niin vaikeaa muistaa. Yksinkertaista, mutta ei silti helppoa. Mustaa valkoisella muistuttamassa, että ajatus pysyy päässä paikassa kuin paikassa. Ehkä toistamalla, muistan taas ajatella. Tai niin ainakin toivon. Ja toivottavasti muistutuksesta on iloa myös sinulle.

Tämän tarinan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta arabialainen kansantaru lienee riittävän lähellä totuutta (suomennos sinne päin).

Tarina miehestä, pojasta ja aasista

Mies ja hänen poikansa kävelivät kohti toria taluttaen aasia lieassa. Kolmikkoa vastaan kävellyt miekkonen huusi heille: “Olettekos ihan pölhöjä, eikö aasilla kuuluisi ratsastaa?”

Kommentista viisastuneena isä laittoi pojan heidän ainoan aasinsa selkään. Ei mennyt kuin tovi ja seuraava ohikulkija esitti mielipiteensä: “Kuinka laiska voikaan nuorimies olla. Antaa nyt vanhan isän kulkea jalan ja istuu itse aasin selässä!”

Poika ehdotti osien vaihtoa. Matka jatkui ja pian vastaan tuli joukko naisia. Yksi kommentoi muille: “Onpa siinä julma isä. Ratsastaa itse aasilla ja antaa pojan kärsiä.”

Saadakseen muiden hyväksynnän, seuraavaksi isä ja poika kapusivat molemmat aasin selkään. Pian he saivat kuulla vastaantulijoilta epämääräisiä kommentteja eläinrääkkäyksestä ja aasin ylikuormittamisesta.

Isä ja poika päättivät pitää tuumaustauon.

Pitkän pohdinnan lopputuloksena he aikoivat kantaa aasin. Isä ja poika löysivät pitkän paalun, sitoivat aasin roikkumaan ylösalaisin paalun varaan ja nostivat sitten paalun olkapäilleen. Kuten arvata saattaa, matka markkinoille taittui melkoisen naurukuoron saattelemana. Ihmiset kantamassa aasia!

Juuri ennen markkinapaikkaa isä ja poika saapuivat sillalle. Sillan päällä aasi riuhtaisi yhden koivistaan vapaaksi, isän ja poika menettivät otteensa paalusta ja aasi putosi sillalta hukkuen jokeen.

Kaikkia ei voi miellyttää, joten on paras olla oma itsensä.

Oikeassa elämässä

Suurimmat vaikeudet omana itsenäni pysymiseen olen kohdannut työelämässä. Yhdessä työpaikoistani keskityttiin tietyssä osassa vain tuloksiin unohtaen kokonaisuus. Käytännössä tämä tarkoitti, että minun olisi pitänyt unohtaa muiden auttaminen ja keskittyä vain omaan tekemiseen. Uskon, että auttamalla kaikki kehittyvät, joten täysin vastakohtainen käyttäytyminen tuntui kurjalta. Ehkä juuri siksi en enää ole kyseisessä paikassa töissä. Toki joku järki pitää aina olla mukana tekemisessä.

Toinen paikka missä olen välillä yrittänyt olla jotain muuta kuin mitä olen, on kohtaaminen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Pelkäsin jääväni ikuisesti yksin, joten yritin olla ihan mitä tahansa toinen etsi. Se ei vain toimi niin. Ihminen on huono olemaan kukaan muu ja bluffi puree omaan nilkkaan ennemmin tai myöhemmin. Näin käy, vaikka haluaisit olla jotain muuta kuin olet.

Taloudellisista päätöksistäni saan kritiikkiä tasaisin väliajoin. Ymmärrän, että ne eivät usein ole talouden kannalta optimaalisia. Onneksi en ole päättänyt optimoida elämääni mammonan tavoitteluun.

Muiden mielipide

Toisilla ihmisillä on aina mielipide siitä minkälainen sinun pitäisi olla. Tämä kertoo vain, että

a) Heillä ei ole mitään hajua omasta itsestään, joten on pakko tunkea nokka muiden asioihin.
b) Heidän mielestään ainoa oikea tapa toimia on heidän tapansa

Harvoin joku voi olla vilpittömästi auttamismielellä liikenteessä. Silloinkin on hyvä muistaa, että viestin välitystavalla on iso merkitys.

Oma mielipide – mitä minun kannattaisi tehdä?

Neuvojen kysyminen ei ole koskaan väärin. Ei myöskään neuvojen antaminen. Kummankin osapuolen kannattaa huomioida, että neuvon antajalla ei koskaan ole kaikkia faktoja ja mitä ikinä hän neuvookin, niin mielipide perustuu puolueellisiin kokemuksiin.

Aina välillä saan sähköpostin, jossa lukija kertoo oman tilanteensa ja kysyy mitä kannattaa tehdä. Yleensä muistan sanoa, että minulla ei ole aavistustakaan, mutta voin kertoa mitä itse tekisin. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle.

Neuvoja kannattaa aina kuunnella, mieluiten useampia ja lopulta muodostaa oma mielipide.

Kuka muu muka

Ihminen kaipaa usein jotain mitä hänellä ei ole. “Voi kunpa voisin olla kuten…”. Ajatuksen taltuttamiseen auttaa se, että jos oikeasti haluaisi olla kuten joku muu, pitäisi ottaa vastaan kaikki toisen ominaisuudet. Se ei vain toimi niin, että voi poimia pelkät kirsikat kakusta. Harvoin sitä inhoaa itseään niin paljon, että haluaisi mieluummin olla kokonaan joku muu.

Lopuksi

Itsepäinen ja oma itsensä ovat eri asioita. “Mä nyt vaan oon tällanen” on yksi maailman huonoimmista perusteluista. Aina voi kehittyä. Mikään ei tapahdu hetkessä.

Muistatko sinä olla oma itsesi vai oletko välillä joku muu?

Kommentointi ei ole valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. Kirjoitan satunnaisesti ja paras tapa pysyä kartalla uusista artikkeleista on sisäpiiri. Saatavilla myös  Twitter, Facebook ja feed.