Itsestään selvää, mutta niin vaikeaa muistaa. Yksinkertaista, mutta ei silti helppoa. Mustaa valkoisella muistuttamassa, että ajatus pysyy päässä paikassa kuin paikassa. Ehkä toistamalla, muistan taas ajatella. Tai niin ainakin toivon. Ja toivottavasti muistutuksesta on iloa myös sinulle.

Edellisen kuukausikatsauksen jälkeen huomasin sortuneeni virheeseen. Parempi tarttua asiaan nyt, kun se on vielä muistissa. Ei, kyse ei ole siitä, että olen sossupummi.

Et välttämättä huomannut tekemääni virhettä. Ehkä se olisi jäänyt itseltänikin huomaamatta, jos sisälläni ei olisi ollut pientä ja outoa tunnetta. Otti useamman päivän ennen kuin tunnistin mistä on kyse. Hento ja vieno v*tutushan se siinä.

Missä meni vikaan?

Negatiiviset tunteet kuuluvat elämään ja auttavat tunnistamaan virheitä. Edellisen kuukausikatsauksen lopussa kirjoitin näin: “Näin osa siitä ajasta, mikä oli tarkoitus käyttää koodaamiseen, onkin vierähtänyt kolopallon parissa”. Huomaatko sinä missä menin vikaan?

Ensivilkaisulla kirjoittamani lause vaikuttaa kevyeltä ja huolettomalta. Tarkemmin katsottuna se sisältää ison annoksen syyllisyyttä. Itseaiheutetun syyllisyyden reseptiin vaaditaan vain kaksi pientä ajatusta:

  1. Minun pitäisi tehdä tiettyä asiaa
  2. Siitä huolimatta tein jotain muuta

Voin luvata takuuvarmasti, että tämä resepti toimii.

Rahan laki

Yksinkertainen ratkaisu olisi tehdä sitä asiaa, jota mielestäni pitäisi tehdä. Toinen vaihtoehto on se, että vika ei olekaan tekemisessä, vaan siinä miten ajattelin asian. Eikö vapauden idea ole juuri se, että voi valita?

Kaikki alkaa siitä, että yhteiskunta tai ainakin yritykset odottavat ihmisten olevan suorittajia. Toisiin meistä tämä ajatus tarttuu enemmän ja toisiin vähemmän. Osalle jää vaihde päälle elämän pituiselle matkalle. Olen vähitellen saanut omia ajatuksiani hallintaan, mutta edelleen osaan luoda itselleni paineita suorittamisesta.

Suorittaminen sisältää oletuksen asioiden valmistumisesta. Asioiden tarvitsee harvoin olla täydellisiä. Yleensä valmista arvostetaan enemmän kuin täydellistä. Varsinkin työelämässä riittävä laatu sivuuttaa usein sen lopputuloksen, josta tekijä itse haaveilee. Tämä on yksi rahamaailman lainalaisuuksista.

Milloin on valmista?

Olen käynyt työn alla olevaan taloudenhallinnan sovellukseeni liittyen useampia keskusteluita. Alkuun, kun minulta kysyttiin mitä teen tällä hetkellä, ilmoitin opettelevani ohjelmointia. Tästä seurasi poikkeuksetta jatkokysymys.

“Mutta mitä sä siis niinku oikeesti teet tällä hetkellä?”

Keskustelukumppaneideni käsityskyky riitti tasan siihen asti, kun LinkedIn profiilistani löytyi voimassa oleva työsuhde. Jossain vaiheessa totesin, että on yksinkertaisempaa vain kertoa, että teen omaa sovellusta.

Tästä seurasi se, että ihmiset “huolestuivat” minusta. Sain kuulla, miten paljon riskejä sisältyy moiseen toimintaan ja että ei turhaan kannata haaveilla rikkauksista. Useimmat vastaavat projektit eivät kuulemma koskaan valmistu. Ymmärrän kyllä näiden henkilöiden näkökulman. Heille olen vain kauppatavaraa.

Jos sain vakuutettua keskustelukumppanini, että kaikesta huolimatta haluan jatkaa valitsemallani tiellä, niin ainoa oikea tapa on kuulemma hakea rahoitusta. Sovellus voi menestyä vain, jos taustalla on suuri rahoitus. Ihailen StartUp maailmaa, mutta haluan tehdä asiat itselleni sopivalla tavalla. Sitä paitsi kyse on ennen kaikkea vapaa-ajan projektista.

Viimeinen vaihe keskusteluissa on se, kun keskustelukumppanini ymmärtää minun pysyvän päätöksessäni. Tästä seuraa kysymys, että milloin sovellusprojektini on valmis?

Tämä on myös se vaihe, jossa menin itse lankaan.

Matkasta maalitauluksi

Kun tarpeeksi monta kertaa kerroin muille, milloin uskoin oman projektini päättyvän, muuttui matka vähitellen pelkäksi maalin tavoitteluksi. Aloin oikomaan mutkia. Monesti valitsin huonon ja nopean ratkaisun paremman ja enemmän töitä vaativan sijasta. Unohdin alkuperäisen suunnitelman oppimisesta ja halusin vain saada sovelluksen valmiiksi.

Koska haluaisin saada sovelluksen valmiiksi, minun pitäisi käyttää kaikki aika sen tekemiseen. Jos tein jotain muuta kuin mitä “pitäisi”, mieleni valtasi syyllisyys.

Olin keksinyt itselleni täysin naurettavan säännön, joka aiheutti turhaa kärsimystä.

Jos tavoitteena maaliviiva, on minun parempi pysyä reitillä. Jos tavoitteena on matka, ovat mutkat tervetulleita. Jos olenkin jo perillä, ei maaliviivalla, matkalla tai mutkilla ole mitään merkitystä.

Perspektiivin palautus

Pidän omaa “opintovapaata”, jotta voin oppia. Juuri tällä hetkellä minun ei tarvitse toimia sen rahan lain mukaan, joka arvostaa valmista enemmän kuin täydellistä. En silti tähtää täydelliseen, koska se on ansa.

Huomattuani virheeni, päätin antaa itselleni lisää siimaa. Uteliaisuuteni johtaa oppimiseen, vaikka jätän ylimääräisen pingottamisen pois.

Tästä eteenpäin sovelluksellani ei ole mitään aikataulua. Keskityn oppimiseen. Jos siltä tuntuu, junnaan perusasioissa, kunnes ymmärrän. Mikäli eksyn matkalla koneoppimisen tai tietoturvan pyörteisiin, todennäköisesti opin vielä enemmän. Toisaalta, jos golfaan mieluummin kuin koodaan, niin voin sen hyvällä omalla tunnolla tehdä. Tai ehkä kirjoitan sisällä pimeässä, vaikka ulkona paistaisi aurinko.

Joskus pitää antaa itselleen lupa olla suorittamatta ja muistaa, mistä elämässä on lopulta kyse. Aina voi valita. Jokaisessa risteyksessä voi kääntyä oikealle tai vasemmalle. Teet valinnan, vaikka yrittäisit vain pysyä paikallasi. Suunnan merkitys on kovin suhteellista, koska viimeinen sijoituspaikka on meillä jokaisella sama valinnoista riippumatta.

Kaikkien todistajien läsnä ollessa annan itselleni luvan olla suorittamatta. Mieluummin näen, kuin juoksen laput silmillä. Ihan vain siltä varalta, että myös sinä tarvitset tätä.

On täysin ok, että et ole aina suorittamassa. Elämä on ja sinun on vain tarkoitus olla siinä.

Muistatko sinä olla armollinen itsellesi?

P.S. Jos kuvittelet, että työelämässä ainoa toimiva malli on enemmän ja nopeammin, kannattaa tutustua Rework podcastiin ja Jason Friedin kirjalliseen tuotantoon. Oma tutkimusmatkani on vasta alussa, mutta siitä huolimatta vahva suositus.

Kommentointi ei ole valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. Kirjoitan satunnaisesti ja paras tapa pysyä kartalla uusista artikkeleista on sisäpiiri. Saatavilla myös  Twitter, Facebook ja feed.