Ei – blogini ei sittenkään tullut tiensä päähän, vaikka radiohiljaisuutta on kestänyt jo melkein kokonaisen kuukauden. Ajatuksia pyörii päässä välillä vähän turhankin paljon. Erikoista on se, että ne ovat hyvin paljon toisistaan poikkeavia. Tästä johtuen niiden muotoileminen tarinoiksi ottaa joskus oman aikansa. Tämä on ainakin puolet tarinasta.

Toinen puoli totuudesta on se, että päätin olla ottamatta paineita blogin kirjoittamisesta. Teen sitä silloin kun se hyvältä tuntuu. Viimeaikoina oma huomioni on keskittynyt enemmän oikeassa elämässä elämiseen (vaihtelevalla menestyksellä), kuin kirjainten näpyttelyyn. Osa teistä ehti jo hiljaisuudesta huolestua ja oli mahtavaa kuulla, että olisi taas mukava lukea kirjoituksiani. Sen voin luvata, että artikkeleita on tulossa. Itse asiassa blogi pysyy hengissä seuraavat kolme vuotta, jos tahti jatkuu nykyisellään vaikka en keksisi yhtään uutta aihetta.

Seuraava artikkeli on aina vain ajan kysymys – joskus lyhemmän, joskus pidemmän.

Kohti oikeaa tunnelmaa

Jotain ajatusmaailmastani myllerryksestä kertoo se, että kirjoitin tämän artikkelin ensin otsikolla P.Ohatan nousu ja tuho. Mitä pidemmälle tämä artikkeli eteni, sitä enemmän aloin ymmärtämään, että olen saapunut käännekohtaan.

Tämän ajatusmyrskyn selvittämiseksi täytyy palata historiassa hieman taakse päin. Kaikki alkoi jonkin aikaa sitten kirjoittamastani postauksesta, jossa kerroin elämyksestäni Teslan kyydissä. Moni oli sitä mieltä, että olen myynyt sieluni paholaiselle. Sain paljon palautetta siitä, miten ihmiset kokivat itsensä huijatuiksi. Blogiani verrattiin jopa yhteen surullisimmista blogitarinoista, jossa blogi käytännössä katsoen kuoli kaupallistumisen myötä (Dividend Mantra, tosin kirjoittajan näkökulmasta kyse oli varmasti oikein hyvästä diilistä).

Tuntuu ehkä oudolta palata ikivanhaan tarinaan, mutta se herätti itsessäni yllättävän paljon ajatuksia. Alla pari herkullisinta poimintaa kommenteista hienoisella värikynällä tehostettuna, jotta saadaan tunnelma kohdilleen. (Oikeat löydät mainitun artikkelin pohjalta).

“Eihän oikea P.Ohatta ikinä voisi kirjoitta tuollaista paskaa. Ei monen sadan euron käyttämistä lyhytkestoiseen auton vuokraamiseen voi millään perustella taloudellisesti järkevänä ratkaisuna.”

“Olo on petetty. En tilannut uutiskirjettä lukeakseni turhia mainoksia. Kiva nähdä, että blogi on myynnissä ja onnea valitsemallasi tiellä”

“Teslan vuokraaminen ei vie kenenkään eläkettä eteenpäin. Kyllä sen tietävät kaikki P.Ohatta mukaan lukien. Tällaisella blogaamisella ei todellakaan viedä säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja eteenpäin, vaan päinvastoin.”

Blogin neljäs vuosi on juuri startannut, takana on satoja kirjoitustunteja sekä tekstiin vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Sanomattakin on selvää, että tuntuu todella pahalta lukea tämän kaltaista palautetta. Toiset saattavat ajatella, että turha itkeä, jos itse kuset blogisi – ja tästä olemme samaa mieltä.

On valitettavaa, että postauksen sanoma hukkui mainokseen. Varmasti olisin pystynyt kirjoittamaan aiheesta paremman postauksen ja tämän otan täysin omaan piikkiin. Onneksi blogin yksinvaltiaana voin ottaa käyttööni rajattoman määrän uusia yrityksiä. Ehkä tällä kertaa yleinen huomio keskittyy olennaiseen.

Lopulta kyse on paljon isommasta asiasta kuin yksittäisestä elämyksestä tai vastaavan rahasumman säästämisestä. Käytän Teslaa esimerkkinä, koska se on lähellä omaa elämääni, mutta yhtä lailla sen tilalla olisi voinut olla ihan mitä tahansa muuta.

Fakta: Joskus säästäminen tuntuu turhalta

Oma ajatusmaailmani on muuttunut merkittävästi siitä mitä ajattelin aloittaessani eläkeprojektin. Ensin halusin rikastua, välillä halusin pakoon työtä ja vähän aikaa sitten päätin jahdata unelmiani. Viimeisin oppitunti on ollut se, että vaikka puhutaan eläkkeestä ja taloudellisesta riippumattomuudesta, todellisuudessa tarkoitetaan hyvää tai parempaa elämää.

Elämä ei kuitenkaan odota sateenkaareen päässä, vaan se on tässä ja nyt.

Onneksi elämä pitää sisällään sekä säästämistä että kuluttamista. Olen puhunut paljon säästämisen puolesta ja siitä miten se on enemmän asioiden saavuttamista kuin niistä luopumista. Säästämisessä kaikki perustuu tasapainoon – en säästä liian paljon enkä liian vähän, vaan juuri sopivasti.

Usein minulta on kysytty, että mitä teen jos minulle tulee perhettä. Joka kerta olen vastannut, että teen aina sen valinnan, jonka avulla uskon saavani elämältäni enemmän.

Itse asiassa eläkeprojektin alussa iso osa ajatusmaailmaani oli se, että saan eläkkeellä viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Myös tässä suhteessa ajatukseni ovat muuttuneet, mikä johtuu pitkälti siitä, että viimeaikoina olen saanut punoa juoniani lähinnä keskenäni. Väkisin mieleen hiipii ajatus, että mitä järkeä on tällaisessa projektissa, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Toivottavasti kyse on vain inspiraation puutteesta.

Olen tähän asti noudattanut ja tulen myös jatkossa noudattamaan rahan kultaista sääntöä – teen aina sen valinnan, jonka avulla uskon löytäväni paremman tasapainon ja saavani enemmän elämältä. Joskus se tarkoittaa säästämistä, joskus ei. Ehkä tämä antaa jonkinlaisia viitteitä siitä minkälaisiin ajatuksiin tulen keskittymään tulevana vuonna. Vaan tulevasta vuodesta lisää myöhemmin, kun nyt saadaan ensin tämä kuluva paketoitua.

Miten tästä päästään siihen, että Teslan vuokraaminen olisi taloudellisesti järkevää?

No ei helvetissä ole ja tästä tuskin tarvitsee kättä vääntää. Jokainen tässä blogissa ymmärtää, että rahan käyttäminen on rahan käyttämistä. Mutta se ei suinkaan ollut artikkelin pointti.

Mielenkiintoisemmaksi keskustelu muuttuu siinä kohtaa, kun vedetään punainen lanka eläkkeestä nykyhetkeen ja siihen, miten aina pitää tehdä se valinta, jolle uskoo saavansa eniten vastinetta. Talouden kannalta valinta on aina säästäminen, mutta tavoiteltaessa mielekkäämpää elämää, saattaa valinta muuttua.

Tämä keskustelu on siitä mukava, että yksikään ihminen ei voi sanoa toiselle, että mikä on se asia mihin hänen kannattaa rahaa käyttää. Säästäminen ja sen myötä kuluttaminen on jokaisen oma valinta.

En itse asiassa olisi ikinä uskonut, että joudun omassa blogissani perustelemaan sitä, miksi kannattaa kuluttaa säästämisen sijaan.

Näkökulmasta riippuen olen joko oppinut jotain mitä en voinut kuvitella olevan olemassa tai sitten olen vain pahainen takinkääntäjä. Ehkäpä kyse on jonkinlaisesta käännekohdasta.

Entistä kollegaa lainatakseni – ennen oli ennen, nyt on nyt.

Tuijotatko yksittäistä viivaa vai näetkö koko kuvion?

Aina kun puhutaan säästämisestä pitää ymmärtää, että puhutaan kokonaisuudesta. Yksittäiset teot määrittävät kyllä säästämisessä menestymistä, mutta vain kokonaisuudella on merkitystä. Oletusarvoisesti voidaan sanoa, että esimerkiksi säästämällä 50 % tuloistaan, on ihminen erittäin “hyvä” säästämään. Yli 75 %:ssa voidaan puhua jo todella komeista numeroista. Sillä mihin tuon kulutukseen jäävän 25 % päättää käyttää, on hyvin vähän merkitystä. Vaikka ostaisi tynnyrillisen paskaa, on silti todennäköisesti säästänyt tarpeeksi.

Mietin pitkään, että miksi säästäminen tuntuu joskus turhalta. Ehkä kyse on jonkinlaisesta laskevasta rajahyödystä, vaikka säästämisessä jokainen prosentti edesauttaa eläköitymistä merkittävästi. Hahmottelin itselleni alla olevan esimerkin ymmärtääkseni paremmin mistä nyt kiikastaa.

Kuvitellaan, että ihminen säästää mainitun 75 % nettotuloistaan ja muutetaan se 26 250 euroksi. Tämä summa puolestaan tarkoittaisi 35 000 euron nettotuloja (n. 2900 / kk). Ajatellaan, että samassa tilanteessa olevalla henkilöllä on kolme vaihtoehtoa:

  1. Säästää 400 euroa lisää (1,14 prosenttiyksikön lisäys säästöprosenttiin)
  2. Tuhlata 400 € johonkin yleisesti hyväksyttävään (myös FI harrastajien keskuudessa)
  3. Toteuttaa pitkäaikainen unelma (esim. Tesla)

Sitten alkaa pohdinta. Taloudellisesti fiksuin päätös olisi laittaa raha säästöön. Elämän kannalta lisäarvo säästöprosentin nostamisessa 1,14% prosenttiyksiköllä tuntuu melko mitättömältä. Toki tuo raha kasvaisi korkoa korolle hamaan tappiin saakka.

Toisaalta rahalla voisi vaikka lähteä jonnekin reissuun ja se olisi itseasiassa aika normaali valinta.

Vasemmalla olkapäälläsi istuva punainen menninkäinen kuiskuttelee korvaasi sulosäveliä yleisesti hyväksyttävän tuhlauskohteen puolesta ja oikealla olkapäällä toinen kehottaa säästämään rahat. Mitä teet?

Tunget sormet korviin ja teet oman pääsi mukaan! Rahan säästäminen on ihan yhtä tyhmää kuin sen kuluttaminen, jos ei toteuta niitä asioita mitä itse haluaa tehdä. Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää.

Onneksi hyvän elämän mittari on vain ja ainoastaan se, oletko itse tyytyväinen vai et.

Stereotypiat

Minun oletetaan ajattelevan vain säästämistä ja ehkä P.Ohatastakin on jo muodostunut jonkinlainen stereotypia. Vaan siitä huolimatta aion myös jatkossa tehdä valintoja sen mukaan mitä pidän itselleni parhaina. Suosittelen, että sinä teet samoin. Oli jännä huomata, miten myllerryksen aiheuttaneen artikkelin kommenteissa sanottiin, että kaikki minua seuranneet tietävät, että en ikinä olisi vuokrannut Teslaa päiväksi.

Totuus on kuitenkin täysin toinen.

Teslan vuokraaminen ei suinkaan lähtenyt alulle siitä, että joku olisi ottanut minuun yhteyttä. Päinvastoin, halusin itse päästä tuota kokeilemaan ja Googlailin mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan. Olin itseasiassa jo laittamassa varausta sisään. Viime hetkellä päätin kuitenkin vielä kysyä mahdollisuutta jonkinlaiseen diiliin, koska koin aiheen sopivan mainiosti blogiin. Loppu onkin historiaa.

Ne ketkä tuntevat minut oikeasti, osasivat olla innoissaan puolestani. Sain pari aivan hemmetin siistiä päivää ja hyvän tekosyyn hakea kavereita kyytiin. Minulle se aika minkä sain Teslan ratissa viettää, olisi helposti ollut 400 euron arvoista. Luonnollisesti se oli sponsoroituna entistä hauskempaa. Minulle se olisi ollut oikea valinta toteutustyylistä riippumatta.

P.Ohatan bucket list

Kirjoittaessani tätä artikkelia mieleeni juolahti lista asioista, joita haluan tehdä. Lista on tehty vuosi sitten, mutta se ei koskaan päätynyt artikkeliksi asti. Ehkäpä lähitulevaisuudessa (sopivan aasin sillan kautta) on loistava tilaisuus ottaa lista tapetille. Osa listan asioista tulee maksamaan enemmän, osa vähemmän, mutta kaikki ovat itselleni tärkeitä asioita.

Ei silti kannata säikähtää, koska listasta huolimatta tulen yhä säästämään leijonan osan tuloistani. Ehkäpä jo seuraavassa artikkelissa olen taas vahvasti säästämisen kannalla, mikä vain korostaa taloudellisen riippumattomuuden ja eläköitymisen moninaisuutta.

Juuri kun luulet tietäväsi oikean vastauksen, opit jotain uutta, mikä muuttaa ainakin vastauksen vivahdetta.

Entä sinä?

Se mitä minä teen ei tietenkään ole mikään perustelu sille, että se olisi myös sinulle kannattava vaihtoehto. Jokaisen täytyy tehdä omat valintansa ja punnita vaihtoehdot ottaen vaikuttavat tekijät huomioon.

Sinun tehtäväsi on siis miettiä, että miten saat enemmän irti omasta elämästäsi ja miten voit tehdä valitsemasi asiat mahdollisimman fiksusti taloutta unohtamatta.

Jokaisen ostoksen pystyy perustelemaan itselleen ja kaiken rahan saa kyllä käytettyä. Toisaalta itsensä voi näännyttää hengiltä säästämällä liikaa. Säästäminen ei ole pelkästään yksittäisiä tapahtumia vaan osiensa summa. Lopulta vain kokonaisuudella on merkitystä.

Monet kysyvät neuvoani talousasioissa ja aloitan vastauksen aina yhdellä ja samalla lauseella.

Muista, että sinä olet yksin vastuussa omista taloudellisista päätöksistäsi. Olet viimekädessä ainoa, joka joutuu niiden päätösten kanssa elämään loppuun saakka.

Kommentointi ei ole valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. Kirjoitan satunnaisesti ja paras tapa pysyä kartalla uusista artikkeleista on sisäpiiri. Saatavilla myös  Twitter, Facebook ja feed.